Huoh, kirjoitin äsken kunnon maratontekstin, mutta blogger ei voinut tallentaa sitä kun kirjauduin kesken kaiken toisesta ikkunasta toiseen g-mailiin, mikä vaikutti bloggeriin jotenkin eikä se pystynyt tallentamaan mun tekstiä. Yritin myös lisätä kuvia, ei onnistunut. Danke schön.
Halusin vain sanoa että:
1) Maanantain quiz night irkkupubissa oli suuri menestys. Tultiin kuudenneksi, joukkueita oli 18 ja pojat haluaa ensi viikolla sinne uudestaan. Mun idea!
2) Tiistait on toisaalta kivoja, toisaalta väsyttäviä päiviä kun töitä on vielä myöhään illalla. Työkaverini, eli pari IAESTEN vapaaehtoista tulee töihin vain tiistai-iltaisin 18-20 ja silloin on aina täysi härdelli päällä kirjanpidon, palkkojen ja vuokranmaksujen kanssa ym. eikä ikinä ehdi sanoa kaikkea mitä piti. Haluaisin tutustua niihin paremmin, mutta ehkä (niillä) ei vaan sitten ole aikaa.
3) Opiskelut alkoivat Stuttgartissa, mikä tarkoittaa pidempiä Mensa-jonoja ruokatauolla ja järkympiä vessoja yliopistolla (siis mun duunipaikalla). Joskus kurkkailen luentosaleihin jos ovi on auki ja kahdehdin opiskelijoita. Vanha hikke haluaa sen kynän ja luentolehtiön käteen ja nuokkumaan tunnille. Pitäiskö mennä kuunteluoppilaaks? Luulen, että ne on jotain anglistiikan tunteja mitä mun yläkerroksessa on. Kauhea hinku kirjoittaa vaikka joku essee... Mikä mua vaivaa? Olen sekoamassa lopullisesti.
4) Opiskelujen alkaminen tarkoittaa myös sitä, että saksalaiset on alkanut kysellä IAESTEn harjoittelupaikoista, laittamaan maileja, soittamaan ja tulemaan tiistaisin meidän Sprechenstundelle. Eli esittämään kysymyksiä, joihin vastataan joko, että olen vain toimistoharjoittelija Suomesta tai teemme tätä vapaa-ajallamme, olemme opiskelijoita, siksi kaikki ei aina suju niin nopeasti, mutta teemme parhaamme.
5) Mulla on ilmeisesti ns.työmatkakin tulossa, jossa pitäis edustaa meidän paikalliskomiteaa. Toivottavasti ei sentään puhua mitään, se ois vähän liikaa. Ja joskus pidin esitelmän saksaksi... Miten pystyin siihen? Mun saksa huononee vaan. Deutsch oder Englisch, kysyy jengi, ja haluaisin puhua saksaa ihan älyttömästi, mutta enkku on vaan helpompaa ja nopeempaa. Tänä viikonloppuna pääsen pitkästä aikaa puhumaan saksaa kolme päivää putkeen, oon varmaan taas ihan naatti sen jälkeen, mutta saanpahan ainakin aivojumppaa.
6) Olen ruvennut vihdoin lukemaan saksankielisiä uutisia ja kääntämään vaikeita sanoja google translatorilla. Tosi innostavaa ja hauskaa! Teen tuota lähinnä töissä, jos ei yksinkertaisesti vaan ole mitään hommaa. Jos ei ole mitään hommaa, saan vapaasti lähteä kotiinkin, mutta siellä en kuitenkaan tekis mitään järkevää...
7) Kämppis tarjosi eilen keittoa, kun se oli tehnyt sitä liikaa. Oli tosi hyvää. Miksen mä ikinä tee mitään tuollaista? Tai vaikka leivo mulle jotain ihan leipomisen ja yhteisen hyvän fiiliksen luomisen ilosta? Ai niin - enhän mä osaa kokata enkä leipoa niin hyvin, että niitä viittis muille tarjota. Ja arvostan ruuanlaitossa nopeutta. Ja pojat kokkaa mua paremmin. Niin... unohdetaan tämä. Toinen kämppis taas heräsi kerran aikaisin tekemään parin muun kämppiksen avustuksella porkkanakakkua, kun sillä oli vika duunipäivä ja se halus viedä sen töihin. Kuka mies tekee tuollaista? Kuka nainen tekee tuollaista? Se ei nimenomaan halunnut ostaa sitä kakkua kaupasta vaan tehdä sen itse, ja pomo kysyi myöhemmin reseptiä. Munkin pitää aloittaa tuollainen herkkujen tuominen viimeisenä työpäivänä, itse tehtyjä tai ei. Ois ainakin hyvä tapa.
Pyykinpesukone taitaa olla kohta valmis - töihin siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti