En kestä jäähyväisiä! Näissä ulkomaan keikoissa on se huono puoli, että väliaikaista kaikki on vaan. Paitsi paikat, myös ihmiset. Jossain vaiheessa niille pitää sanoa moikka ja nähdään ehkä joskus. Mä lähden viimeisten joukossa, joten tulen ostamaan vielä monta läksärikimppalahjaa ja käymään läksäreissä... Rasittavaa. En ikinä tiedä mitä sanoa. It was nice meeting you & have a nice life? Mitä järkeä tässä kaikessa ihmisiin tutustumisessa on, kun ne kuitenkin aina lähtee pois/itse lähtee pois ja sitten ei tiedä, koska niitä seuraavaksi näkee?
Sunnuntaina lähtee meidän kämppiksistä värikkäin, varsinainen character hyvässä ja pahassa. Piti hyvästellä se jo tänään aamulla, kun oon viikonlopun jossain puskassa taas vaihteeksi, wie gesagt. Kukas nyt laulaa suihkussa, popittaa serbialaista poppia (katso allaoleva video), nauraa hullun naurua ja uhkaa tappaa mut?
Schwabstraße siis sen kun tyhjenee. On muuten ollut mielenkiintoista tutustua serbialaisiin, bosnialaisiin ja ukrainalaisiin ja puhua niiden kanssa vähän politiikasta ja historiasta. Yksi serbialainen muisteli lapsuutensa pisintä kesälomaa ikinä, kiitos sodan. Sarjassamme tilanteet, jolloin tällainen pumpulissa kasvanut skandinaavi jää sanattomaksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti