Sinne veri vetää uudestaan

Apua, en oo kirjoittanut yli kymmeneen päivään ja tässä on tapahtunut jo vaikka mitä! Kaks viikkoa sitten kävin Hampurissa Münchenin vaihtokaveriani Chiaraa moikkaamassa. Hampuri on mulle uus Berliini, se tuntui niin mun mestalta ja Stuttgart sen jälkeen tavallista ankeammalta.

Matkustin ekaa kertaa Mitfahrgelegenheitilla, eli tällaisella kimppakyytisysteemillä mitä saksalaiset käyttää paljon. Ihmiset siis ilmoittaa netissä osoitteessa mitfahrzentral.de menevänsä silloin ja silloin paikasta A paikkaan B autolla, ja etsii kimppakyytiläisiä, jotka osallistuu bensakuluihin. Ihan kätevää ja ekologista. Münchenissä en uskaltanut ottaa tuosta enempää selvää, nyt vihdoinkin rohkaistuin, vaikkakin äiti pelotteli (jälkeenpäin) raiskausjutuilla ("Sit sun täytyy maksaa vuosikausia terapiasta!")... Menomatka kyllä vähän arvelutti, kun en meinannut löytää oikeaa autoa mistään ja soittelin kuskille, joka yritti antaa tuntomerkkejä vaimostaan tyyliin "sillä on punainen sateenvarjo". Sitten löysinkin itseni kolmen keski-ikäisen miehen kanssa samasta henkilöautosta Stuttgart-Hampuri-moottoritieltä. Oltiin tunti neljän ruuhkassa ennen kun päästiin Stuggista ulos. Mietin alussa keskusteluun osallistumista, mutta siinä oli aika vaikea pysytellä mukana ja huudella takapenkiltä, varsinkin kun korva meni lukkoon 140 km/h vauhdissa Autobahnilla, joten kuuntelin välillä musaa ja laitoin Dumb Ignorant Foreigner-vaihteen päälle. Dumb Ignorant Foreigner-vaihde on kiva, jos laiskottaa eikä jaksa keskittyä saksankieliseen keskusteluun ja siinä kärryillä pysymiseen, vaan laittaa vaan tyhmän hymyn naamalle ja on hiljaa. Ja toivoo että kimppakyytiläisiin voi luottaa, kun matka Hampuriin kestää 8 h, ollaan perillä vasta keskiyöllä perjantaina eikä itsellä ole mitään hajua, mikä on oikea reitti Hampuriin jos sitä päätyis vaikka paloiksi ruumispussiin. Muttei käynyt kuinkaan! Paluumatkakin oli ok, kahden parikymppisen naisen kanssa, ja tauot oli tehokkaampia kun kuski ei ollut ketjupolttaja kuten menomatkalla. Tuli vähän keskusteluakin. Toisaalta juna on siitä kivempi vaihtoehto, ettei tarvitse yrittää keksiä jutunjuurta tai stressata vaivaantunutta hiljaisuutta, tai miettiä koskakohan kuski haluaa pitää tauon tai kuinka tarkka se on autostaan, mitä musaa se haluaa kuulla, mitä jos se nukahtaa rattiin... Mutta kimppakyyti on usein halvempi. Suomessakin pitäisi käyttää niitä enemmän, kimppakyyti.net ei ole ehkä niin toimiva nettisivu, ainakin jos vertaa sen ulkoasua Mitfahrgelegenheitiin... Mutta nyt asiaan eli Hampuriin!

Hafencity

Onnistuin kerrankin näyttämään ihmiseltä turrekuvassa.

Perjantaina olin tosiaan myöhään perillä, ja kaupunkia päästiin näkemään vasta lauantaina. Kierreltiin ensin satama-alueella, josta tuli jotenkin mieleen Helsingin Vuosaari - tai Turun Majakkaranta :D Tuli siis kotoisa olo ja hirvee merikaipuu. Tykkäsin oudoista moderneista taloistakin. Käytiin myös Unileverin kaupassa, se firma tekee muun muassa Doven, Knorrin, Tigin ja GB Glacen tuotteita, aika isoja merkkejä siis, enkä ollut ikinä kuullut koko puljussa. Ei sinänsä mitään ihmeellistä, en vaan tiennyt että nuo kaikki merkit kuuluu samalle lafkalle, en kyllä ostanut mitään ruokaa tai saippuaa sieltä.

Nikolaikirche oli ihan hieno, tai siis sen torni. Muuta ei ollutkaan kirkosta jäänyt jäljelle sodan jälkeen. Toimii nykyään muistomerkkinä.

 

 

Minulla on likaisia fantasioita, sanoo roskis.

Siinä se vihdoin on! Hampurin Rathaus. Taas yksi syy kadehtia Hampuria. Ja joku paikallinenkin pääs kuvaan.

Ja mikä tuuri meille kävikään, satuttiin paikalle just Rathausin avoimien ovien päivänä joka on vaan kerran vuodessa! Pitäiskö hakee Hampurin kaupunginhallitukseen töihin... Oli meinaan aika hulppeaa.

Sitten alettiinkin jo sykkimään Theaternachtiin, eli Taiteiden yötä vastaavaan tapahtumaan, jossa jokaisessa Hampurin teatterissa tapahtui jotain ja lippu kaikkiin näytöksiin tai näytelmän osiin maksoi 15 €. Se oli lähinnä kai katsaus Hampurin syksyn kulttuuritarjontaan. Theaternacht-bussi oli koko ajan ihan tukossa ja kulttuurinharrastajasakemannit puski kyynärpäillä näytöksistä toiseen. Ihan samanlaisia kulttuurinystäviä kuin Suomessakin, eli lähinnä keski-ikäisiä ja siitä vanhempia, vähän nuorempiakin kyllä oli eksynyt joukkoon meidän lisäksi. Taiteiden yöstä poiketen ihmiset oli oikeesti tulleet katsomaan sitä kulttuuria, ei dokaamaan kaduille. Kuten Münchenin museoiden yössä syksyllä 2009. Muuten kiva tapahtuma, mutta stressikäyrä alkoi nousta kun oli niin kiire katsomaan kaikkea mahdollista, mistä loppujen lopuksi ymmärsi liian vähän. Parasta oli balettikoulun harjoitusten seuraaminen, tosin tuli vaan Black Swan mieleen. Balettiope haukkui esipuberteetti-ikäisiä oppilaitaan elefanteiksi, jos loikka meni pilalle. Onneksi en ikinä harrastanut balettia...

No vihdoinkin päästiin asiaan!

Ja olihan tuolla vaikka ja mitä. Ei nyt kuitenkaan päässyt sekoilu ihan Reeperbahnin perustasolle. Ehkä kuitenkin hyvä niin, vaihteen vuoksi. Mentiin sitten 5.30 sunnuntaiaamuna perinteisille kalamarkkinoille, minne jengi oikeesti suuntaa väsyneenä baarista... Jalat oli kipeet, väsytti eikä yhtään kiinnostanu jonkun kalan vetäminen aamuyöstä. Että ois sitä voinut vähän aikaisemmin mennä nukkumaan kuin vasta aamukasilta...

Seuraavana päivänä päästiin sentään Shanzeniin. Taidettiin herätä klo 16... Vitsi kun vois asua tuolla. No, mutta Stuggi on ihan söpö. Oisko Hampuri sitten seuraava kohde? No, ehkä sitä vois pitää Saksa-tauon määrittelemättömäksi ajaksi tämän reissun jälkeen :D