Mulla oli lauantaina ja sunnuntaina pitkästä aikaa tylsää. En muistanut, millaista on kun ei ole mitään tekemistä/olis periaatteessa tekemistä, mut ei saa itseään liikkeelle. Syytän kämppisten flegmaattisuuden tarttumista. Meinasin lauantaina jo ruveta katsomaan Suomen Big Brotheria, mikä olis ollu kaikkien aikojen pohjanoteeraus, onneks en sentään niin koomassa ollut että oisin moiseen sortunut. Katsoin toki Kiinteistökuningatar Kaisaa, mut ei siitä sen enempää...
Käytiin kuitenkin sunnuntaina sentään Porsche-museossa, mikä oli vähän plääh, mut kuitenkin jotain tekemistä.
 |
| Mun lempi-Porsche! |
 | ||
| Tääkin oli ihan kiva. |
 | ||
| Pojat teki vähän ostoslistoja. |
 |
| Otin paremman kuvan mun ikkunasta. |
Illalla bodypumpissa ohjaaja esitteli itsensä mulle kädestä pitäen (olin ilmeisesti ainoa uusi) ja ihmettelin viiden kilon painojen ja loppuhooverin puuttumista - tosin siinä vaiheessa kun hikipisara kirvelee silmässä, treeni on ehkä tarpeeks rankkaa.. Loppuilta meni suursiivouksessa, saatiin Tuiren kanssa kolme kämppistä messiin (toinen ei ikinä oo paikalla, toinen vetoaa siihen että hän kokkaa usein ruokaa, josta riittää muillekin, joten hänen ei tarvitse tiskata omia astioitaan) ja tyhjennettiin kuivakaappi muun muassa kahdesta mädäntyneestä banaanista, mädäntyneistä perunoista, jauhoista joissa oli sellasia kivoja kärpäsiä... Jep jep.
Lauantaina ja eilen laiskajaakkopäivinä katottiin leffat kun kukaan ei saanu aikaiseks lähteä mihinkään. Eka leffa oli tosi outo saksalainen Berliiniin sijoittuva vampyyrileffa, joka oli hieman rankempaa kamaa kuin Twilight, muttei kauhua kuitenkaan. Saksalaiseen tyyliin nopeita leikkauksia ja turhia tunnelma/bilekohtauksia joissa soi joku hirvee enkunkielinen biisi ja sitä tuntee vaan myötähäpeää. Eilisillan filkan taas piti olla romanttinen komedia, mut se olikin tosi ahdistava ja liian realistinen ja loppuratkaisukin ihan kökkö. Tjöh.
Olen nyt viikon sisällä oppinut, ettei tässä harjoittelussa ole kyse Erasmus-uusinnasta, vaan mun pitää oikeasti yrittää aktiivisesti tutustua ihmisiin ja keksiä mitä teen työpäivän jälkeen. Niitä tapahtumia ei vaan tule jatkuvalla syötöllä, vaan täytyy itse ottaa asioista selvää. Loppujen lopuksi mun arki ei poikkea täällä hirveästi Suomesta; käyn töissä, kaupassa, teen kotitöitä (ainakin omalta osaltani), jumitan naamiksessa, yritän harrastaa liikuntaa. Tosin Suomessa en bloggaa tai Skypetä, eikä mulla ole aikaa katsoa sarjoja - täällä voisin vaikka lukea kirjoja. Tosin saksaksi se on vähän liian hidasta touhua. Ja Suomessa opiskelisin, täällä en ja sitä saattaa tulla ikävä jossain vaiheessa. Mutta opin tänään kaksi uutta sanaa, tosin englanniksi, eka oli outskirts ("We're in outskirts of Stuttgart") ja toinen weewles. Tai jotain sinne päin. Ei mitään hajua miten kirjoitetaan. :D Australiaa? Hitsi aussiaksentit on vaikeita, tässä on jo saksan kanssa tarpeeksi tekemistä...
Suomessa mulla ei myöskään ole hirveästi miespuolisia kavereita, mitä olen joskus harmitellut, sillä musta se ois tosi hauskaa ja rikastavaa. Nyt suurin osa nykyisistä ja tulevista Stuttgartin kavereista on miehiä ja on oikeesti tosi kivaa ja helppoa asua mieskämppisten kanssa (varsinkin nyt kun on siistiä), ja muutenkin hengata poikaporukalla. Tosin kun suomalainen naisvahvistus lähtee kuun lopussa, saattaa tulla vähän ikävä, paitsi suomen puhumista myös tyttöjen juttuja :D Täytyy ostaa jatkossakin mahdollisimman vaaleanpunaisia pyyhkeitä, shampoita, hammasharjoja ja ladyshaveja. Ihan vaan identiteettiäni korostaakseni/ärsyttääkseni, pelkään varmaan testosteronin yliannostusta täällä...
Mut on vaan niin kivaa että voi hillua verkkarit päällä ja tukka pystyssä, laulaa keittiössä muiden kuullen, pitää huoneensa ovea sepposen selällään ja huikata että lähden nyt kauppaan, heippa, vaikkei ketään sinänsä varmaan kiinnosta, ja että syödään ja joskus kokataankin yhdessä. Tänään kämppis heitti toiselle jonkun härskin läpän jota en tajunnut ja toinen oli "Don't embarass my gender!" Aww. Tästä tulee hyvä syksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti