Urheilua, itsenäisyyspäivää, suklaata ja Chilipippureita

Puuh, en enää ikinä mee luistelemaan... En vaan osaa sitä enää. Se oli hanurista ekaluokalla ja on vieläkin. En ollut paljon aussia parempi joka oli jäällä toista kertaa elämässään. Kanadalainen ja slovenialainen yritti opettaa, turhaan. Ei kuulemma ollut uskottava suoritus lätkän MM-voittajamaan edustajalta. Oh well... Ehkä treenaan sitä joululomalla Suomessa. Tai hiihdän ennemmin. Tai hyväksyn etten osaa mitään talviurheilulajia ja irtaudun pohjoismaisista stereotypioista...Oh my legs. Ei ollu ihan kuin polkupyöräily se.

Kansallisuusidentiteetistä puheenollen, itsenäisyyspäivänä katsoin vähän Linnan juhlia töissä Areenalta, tällä kertaa se sentään toimi. Kollegat vilkuili välillä ihmeissään ja yritti ymmärtää maailman pisintä kättelyohjelmaa, turhaan. Ei ollut Merkelkään siellä, mikä pettymys saksalaisille. Enimmäkseen vastaanotto meni ohi kun piti tehdä töitä ja sitten lähdettiinkin Stammtischiin. Yritin selittää homotanssikohua ulkkareille, mutta se taisi mennä vähän ohi.

Valitsin siis ennemmin tutut ulkkarikaverit kuin tuntemattomat ulkosuomalaiset, jotka oli ehkä jossain päin Stuttgartia ip-illallisella. Sitä paitsi en päässyt Suomalaiset Stuttgartissa-FB-ryhmäänkään, joten luovutin suosiolla, kohta oon kuitenkin kotona taas. Eli ip meni vähän ohi, ja oli vähän ikävä soihtukulkuetta ja yleistä ip-tunnelmaa, mutta viime perjantain Suomi-bileiden jälkeen oon saanut taas Suomi-kiintiön täyteen... Bileet ei siis menneet ihan käsikirjoituksen mukaan. Mutta ainakin niistä seurasi aito suomalainen darra. Seuraavana päivänä meinasinkin sitten nukahtaa futismatsin toisella puoliajalla. Ajattelin että futis on kiinnostavampaa ja ymmärrettävämpää livenä, mutta ei se ole. No, annoin kuitenkin potkupallolle viimeisen mahdollisuuden.

Kävin muuten kaksi kertaa viime viikon aikana Ritter Sportissa ja sunnuntaina vielä Chocolart-festivaaleilla Tübingenissä... Että alkaa suklaa jo riittää. Tosin joulukalenterista en luovu.

Siinä on kenkiä, muttereita ja vaikka sun mitä suklaasta. Ja mikä tuoksu! Ihme etten pahemmin seonnut. Pojat oli ihan innoissaan "This is like Halloween!" Täällä on ihan ok että miehet tykkää suklaasta. Suomessa miehet saa tykätä vaan salmiakista, Sisu-pastilleista ja ehkä Snickerista kun lätkäpelaajatkin syö sitä. Ei oo helppoo.

Ai niin, kävin maanantaina taas ihanassa Münchenissä (jopa PC-Raumissa ja LMU-kaupassa... nostalgiaa!), näin kavereita ja ennen kaikkea RHCP:n ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni, kun oon Suomessa tottunut siihen etten saa ketään niiden keikalle. Paitsi siskoni. Ei mennyt ihan putkeen sekään keikka, nimittäin olin ostanut halvimmat mahdolliset paikat, mutta ajattelin että kun ne on seisomapaikat, niiden täytyy olla tosi hyvät. En siis tosiaan katsonut Olympiahallen paikkakarttaa etukäteen tms...Virhe! Mulla olikin seisomapaikat ihan ylimpien ja kauimmaisten istumapaikkojen takana... Siis en tiennyt että sellaisia paikkoja edes on olemassa. Ovelia nuo saksalaiset. Siellä sitten räppäsin ja tanssin yksinäni tekstailevien ja kuvailevien pariskuntien kanssa, jotka just ja just osas laulaa Under the Bridgen. Kaiken lisäks oli kylmä (!) eikä äänentoisto ollut niin kauas ihan paras mahdollinen.

Joo, siellä kaukana jossain ne oli... Ei tainnu Kiedis mun huutoja kuulla...

Hei täähän kuva onnistui! Melkein. Zoom täysille ja kädet kauas.

Keikan plussat:

+ Flea hoiti välispiikit suurimmaksi osaksi saksaksi (joita en tosin kunnolla kuullut)
+ Flean ja Chadin jammailut
+ uusi kitaristi oli tosi hyvä ja Frusciantemainen
+ vanhat biisit kuten If you have to ask, Blood Sugar Sex Magik, Me and my friends, Soul to squeeze, They're red hot, Higher Ground (joita jorasin sit yksinäni)
+ Kiedisin (vähäiset) joraamiset
+ lämppäri Foals
+ perkussionisti
+ olin sen verran kaukana etten joutunut moshpitiin tai kukaan hujoppi ei seissyt edessä - näin koko bändin ja miten ne tuli lavalle, mutta pirun kaukaa vaan...

Keikan miinukset:

- paikat
- yleisö (toisinaan)
- jonottaminen Olympiahalleen
- epäyhtenäinen biisilista
- biisit soitettiin enimmäkseen putkeen, ei hirveesti välispiikkejä tai yleisön mukaan ottamista, läpihuutomeininki
- screen-kikkailut, ei nähnyt kunnolla Pippureiden ilmeitä tai lähempää mitä lavalla tapahtui
- urpot jotka valitti narikassa kun ei soitettu Othersidea

No, parempaa tuuria sitten kesän Tampereen keikalla, toivottavasti. Kunhan on paremmat paikat ja Kiedis enemmän messissä + ehkä paremmin kokonaisuutena toimivampi setti, oon tyytyväinen.